18.3.2024

Treenattiin tänään tokoa

 Aamupäivällä lähdettiin upeassa aurinkoisessa säässä Haminan halliin tokoilemaan.
Tässä itselle muistiin, missä mennään avo-jutuissa ja tunnarissa.

Aloitettiin tunnarilla. Ekalla kerralla oma löytyi heti ja koira lähti sitä tuomaan. Mutta koska joku pöljä ei ollut laittanut kameraa päälle, niin pöljä päätti ottaa toisen tunnarikierroksen. Mikä oli hyvä, sillä näköjään tällainen ympyrämuoto olikin Mollylle vaikea. Se iloisesti ohitti oman ja lopulta valitsi väärän, kun ei omaa löytänyt. Kun teki uuden kierroksen niin kas, löytyi oitis. Lisää treeniä tämän kanssa.


Tehtiin pieni seuruu. Kohtalaisen hyvä se oli. Juoksuosuus oli oikeinkin hyvä. Peruutus lähtee vinoon, mutta sen treeni on työn alla. Lisää treeniä tähänkin osuuteen.


Liikkeestä seisominen on jo melko varma.


Liikkeestä istuminen vaatii käsiavun onnistuakseen. Pelkällä sit-sanalla ei onnistu, vaan koira tarjoaa muuta. Alunperin minulla oli sana Istu, mutta vaihdoin sen sanaksi Sit, koska tekniikka tässä liikkeessä on eri kuin paikalla istumaan noustessa. 


Kaukokäskyissä oli takana metrin päässä namikuppi. Menin ihan reilun matkan päähän ja Molly tekin kaukot oikein nätisti ja ongelmana ollut istumaan nousussa tapahtuva eteneminen jäi tapahtumatta.


Kartion kierrossa ei mitään moitittavaa. 


Hyppynouto sujui ihan ok, ja kapulan sivulle tuonti sujui melko mukavasti. Se on ollut vaikeaa. Ei näy valitettavasti videolla.


Ruudussa meillä on ollut targetti, mutta nyt se oli poissa ja se aiheuttaa koiralle epävarmuutta. Tässä viimeisessä kävin näyttämässä paikan, mutta silti vähän arpomista. 


Luoksetulo hyvä, paitsi sivulle tuloa pitää treenata, että tulee ihan suoraan.

Ei täydellistä, mutta homma etenee.

16.3.2024

Rally-kisa Haminassa

Tänään oli Mollylla kisapäivä Haminassa. Vettä satoi eli oli kurja keli, mutta onneksi oli semilämmin halli suojanamme. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja voittajaluokassa 12 osallistujaa. Molly kisasi kolmantena.

 


Rata ei ollut sen haasteellisempi kuin muutkaan voittajaluokan rallyradat. Viriteltiin Mollyn kanssa seuraamista odottelutilassa nameilla ja ihan hyvissä fiiliksissä se oli.Vaan radalla sitten oli taas välillä muissa maailmoissa ja teki pöhköjä virheitä. Mutta välillä sujui ihan hyvinkin.

Tässä video:


Saatiin kuitenkin tulos: 81 pistettä, johon pitää olla enemmän kuin tyytyväinen tällä suorituksella. Vantaalla viimeksi oli koiralla parempi meno. Tuomari sanoi, että pitää alkaa panostaa seuraamiseen, ja kerroin, että paraikaa osallistutaan Lystitassun seuraamisen verkkokurssiin, joka kestää 10 viikkoa ja jonka aikana toivottavasti saadaan puhtia ja iloa seuraamiseen. Kurssi on vasta mennyt yhden viikon, joten alussa ollaan. 

Tuloksellamme sijoituttiin kolmansiksi. Se oli iloinen yllätys. Niinkuin muikeasta ilmeestäni näkyy. Tukka on pörrössä. Ei kai se haittaa.


Seuraava voittajakisa on meillä Lappeenrannassa pitkäperjantaina. Sama tuomari. Saas nähdä, onnistutaanko saamaan viimeinen voittajatulos. Olisipa kiva. Sitten voidaan keskittyä mestarimuuveihin tuon seuraamisen lisäksi. Molly on jo treenannut mestariratoja. Eniten pitää treenata tempuista oikealla peruutusta ja edessä peruutusta. Mutta ei kiirettä. 

Ensi yöksi ennustetaan lumisadetta. Saas nähdä, onko aamulla hanget. Pitää mennä yhdeksäksi Haminaan toko-treeniin.


14.3.2024

Kansikuva on vaihdettu ja kevättä on ilmassa

Muutama päivä sitten maanantaina  oli vielä aivan ihana auringonpaiste ja hankiaiskeli. Kelpasi ulkoilla, kun oli niin kaunista. 

Käytiin koirien kanssa Kuusisessa meren rannalla katsomassa, miltä näyttää jäätilanne. Jään päällä ei ollut ollenkaan lunta vaan kirkasta jäätä silmänkantamattomiin. Kolme nuorukaista veteli luistimilla Sapokan lahdessa ja rantaa pitkin kohti Katariinan niemeä. Joku koiranulkoiluttaja meni jäällä kaukana, mutta hänellä täytyi olla piikkikengät ja tieto jään kestävyydestä, sillä liukkaan näköistä oli. Itse en olisi niin kauas uskaltanut.



Pitihän sitä koiristakin poseerauksia ottaa, kun oli oikea kamera mukana. Nuo ylemmät napsin kännykällä.

                                                                Smile!



Samana iltana olisi ollut upea auringonlasku, mutta sitä minä en sitten älynnyt bongata, mikä otti vähän päähän, kun olen niin ihastunut auringonlaskuihin. 

Seuraavana päivänä mentiin Haminan hallille tekemään vähän toko- ja rally-treeniä Mollyn kanssa ja Greetta pääsi leikkimään pallolla. 

Ennen ja jälkeen treenin tehtiin saman lenkki ja koirat pääsisvät vähän riekkumaan irti, kun oli hyvä hankikanto.

Mollyllä lähti vallan lapasesta ja sitten Greettakin vähän innostui juoksemaan mukana.

Sillä reissulla lähdettiin vielä hienon sään innoittamana ja koska Haminassa olitiin, Lupinlahden lintutornille, jossa en ole koskaan käynyt. En kyllä Kotkankaan lintutorneja tiedä kuin yhden, ja sekin on aika hankalassa paikassa. Anyways, koirat jäivät autoon ja minä kiipesin kameran kanssa torniin. 

Tällaisia bongasin ( kaukaa)

Tässä vaiheessa vuotta laulujoutsen ja metsähanhi mahtuvat näin rauhassa lähekkäin syömään. Joutsen on hirmuinen siinä vaiheessa, kun se alkaa pesiä. Oikea tappaja. Mutta keväällä on vielä leppoisaa.

                                                 Tornin puolella aterioi tämä pariskunta.

   Sillan toisella puolella oli kolme joutsenta. Yksi pylly pystyssä ja pää veden alla.

                                          Viisaammat osasivat kertoa, että tämä on isokoskelo.

                                          Vasemmanpuoleisella kivellä seisoi harmaahaikara.

Hieno paikka kertakaikkiaan. Samana iltana vielä osuimme uuteen auringonlaskuun. Hallin metsästä kotiin lähtiessä tajusin, että nyt on hyvä tilaisuus saada kuvia ja paineltiin Kymijoen Siikakoskelle, jossa onnistui kuvaamaan viimeiset kauniit värit. 




                           Joki virtaa. Vesi ei ole enään niin korkealla, joten kuohut ovat maltilliset.

Seuraavana aamuna lähdettiin taas Haminaan. Tällä kertaa mentiin Kyllin kanssa treenaamaan mestarirallya. Tehtiin Tiia Hämäläisen rata, koska sekä Lotta että Molly ovat viikonloppuna menossa Koirakkona-halliin rally-kisaamaan kyseisen tuomarin radalle. Olen alkanut palkata seuraamista paljon enemmän kuin aiemmin ja ottanut palkkamerkkisanan Nami, jonka sanon, kun namipalkan saa. Mollyllahan on seuraaminen ollut se heikoin lenkki ( ympäristön jännittämisen lisäksi). Joten yritetään nyt sitä vahvistaa. 

Tässä Mollyn rata.

Ei se täydellistä ole, mutta ihan kiva suoritus. Peruutus on vielä melko hankalaa, mutta jatketaan treeniä. 

Greettakin sai tehdä radan. Minä olen nyt pitänyt sille jonkin aikaa tiukkaa kierrostenhallintakontrollia ja paljon jättämistreeniä. Se on osittain jo alkanut toimia. Minulla on pieni purkki, jota ravistan, jos alkaa kierrokset nousta. Ne yleensä nousevat rallyssa aina, kun pitää tehdä pyörähdys tai eteen tulo tai muuta irtoavaa. Niin nytkin. Kun päästiin vieressä pyörähdykseen, se kiljaisi. Olin valmiina ja purkki kolisi. Sen jälkeen aloitettiin rata siitä tehtävästä - ja kas, koko rata siitä eteenpäin muutamaa pientä piipahdusta lukuunottamatta sujui ihan tosi upeasti ja hiljaa. Tätä ei ole tapahtunut vuosikausiin. Toki palkkasin, mutta pelkkä palkka ei ole toiminut hiljentävästi. En minä ihmeitä odota, mutta jos pikkuhiljaa saataisiin edes treeneissä mieliala pysymään tuollaisena, voisi harkita kisaan menemistä, sillä yksi tulos puuttuu RTK4-koularista ja se olisi kiva saada. Mutta todellakaan ei ole kiirettä. Mennään, jos siltä tuntuu.

Mutta tässä siis Greetan rata. Se on hirmuisen taitava koira, kun se ei ole kierroksilla.

 

Tänään on sitten harmaa päivä. Mollyn pesupäivä, sillä edellisestä kerrasta on ziljoona vuotta. Villahousut ovat kilometrin mittaiset ( ai miten niin harrastan liiottelua) , mutta kasvattaja lupasi pääsiäisenä ne trimmata. Yritetään pärjätä siihen asti.

4.3.2024

Pitkästä aikaa

En tiedä, miksi ei ole yhtään innostanut koko blogin kirjoittaminen, vaikka meillä onkin ollut yhtä ja toista actionia ja ollaan puuhailtu monenlaista. Ei ole vain maistunut. Mutta joskos tässä alkaisi ryhtiliike taas ja  saisin aikaan tekstiä tiiviimmässä tahdissa. 

Koirien kuulumisia tiivistetyssä muodossa.

Greetalla on ollut rauhallinen agilityn alkuvuosi. On ollut kovia pakkasia, jolloin treenit on peruttu. Sitten se kävi hammashoidossa, joten tuli kahden viikon doping-aika siitä. Hampaat olivat hyvässä kunnossa. Takahampaissa oli jonkin verran plakkia, mutta muuten erittäin siistit. Hieno tulos tänä vuonna kymmenen täyttävälle koiralle. Marika-tohtori totesi sen, minkä olen minäkin arjessa huomannut, että koiralla on herkkä suu. Kun nukutuksessa yritti tohtori päästä takahampaisiin, Greetta painoi suunsa nukutuksessakin tiukasti kiinni. Piti anestesiaa syventää. Sitten vasta pääsi putsaamaan takahampaita. 

Eilen oli sitten pitkästä aikaa sitten  tämän vuoden ekat agilitykisat Haminan Koirakkona-hallissa. Tuomari oli minulle ihan outo. Jotain uusia varmaan. Neljä rataa oli. Greetalla oli kaikissa tosi hyvä vauhti ja kahdesta radasta tuli nolla. Yhdestä hyppyradasta ja yhdestä agiradasta eli ne nollat, jotka vielä puuttuivat. Greetta sai siis SM-nollat kasaan ja pääsee vielä kerran tänä vuonna agility SM-kisoihin Marjutin kanssa. Marjut on todella vikkelä ohjaaja ja Greetan ja hänen yhteistyötään on ihana katsella.

Tässä on nolla-hyppyradan video.

Ja tässä agilityradan video. Aalta teki Greetta aika korkean loikan, mutta koska tuomarin käsi ei noussut, niin nolla tuli.


Ensi viikonloppuna on Greetalla seuraava kisamatka. Tällä kertaa Vantaalle.

Mollyn kuulumiset:

Mollyn kanssa ollaan treenattu paljon paljon paljon voittajaratoja. Ja ollaan myös viisi kertaa kilpailtu voittaja-luokassa. Neljä kertaa ollaan saatu nolla, kun virheitä on tullut liikaa. Molly jää pällistelemään ratahenkilöitä ja kuuntelemaan ääniä ja on ylen hidas tepsuttaja. Kun se jää ajatuksiinsa, se ei kuuntele ohjeita ja helpoissakin tehtävissä on tullut uusimisia. Mutta koska kilpailemaan ei opi kuin kilpailemalla ja häiriötä oppii kestämään vain oikeissa tilanteissa, niin lähdettiin viidenteen kisaan Vantaalle Ojanko Areenalle viime lauantaina. Siellä vasta oli häiriötä luvassa, sillä oli kaksi rally-kisarataa vieretysten ja vähän matkan päässä toko-kisat menossa. Kisat alkoivat vasta 17.30 eli varsin iltapainotteisesti.  Jo etukäteen oli varma, että ei taatusti onnistu. Vaan kuinkas kävikään. Molly teki suurimmaksi osaksi yhteistyötä kanssani, toki vähän katseli, josta seurasi yksi uusiminen ihan helpossa liikkeessä, mutta saatiin ensimmäinen tulos, 85 pistettä ja olitiin kolmansia samoilla pisteillä kuin toiseksi tullut. Oltiin vain hitaampia. Täytyy sanoa, että kotimatkalla pimeässä ajellessa laulatti aika lailla ja oli tosi hyvä mieli.

Tässä Ojanko Areenan live-kamerasta kännykällä kuvattu video meidän radasta.


Olemme myös rallyn lisäksi panostaneet jonkin verran tokoon, sillä loppuviikosta menemme möllitokoon kokeilemaan avointa luokkaa. 

Tänään mentiin Haminan hallille harjoittelemaan. Tehtiin hyppynouto, joka on jo ihan hyvä Mollyn tasoon nähden. Tehtiin myös kaukokäskyt, jotka ovat edenneet kivasti, kun on alkanut takapalkka toimia. Alokkaassa vielä Molly eteni joka nousulla, mutta nyt se on tajunnut takapalkan idean ja pysyy varsin hyvin paikoillaan. Leikittiin pallolla ja yhtäkkiä Molly alkoi kakomaan ja nenää ryystämään. Se jatkui ja jatkui ja jatkui. Keräsin kamat ja lähdettiin hallista pois. Autossa maatessa se oli aika rauhallinen, mutta heti liikkeelle lähtiessä se alkoi taas korista ja ryystää. Kotona soitin eläinlääkärille kysyäkseni, voisiko olla nenäpunkki. Ei kuulemma ala näin äkkiä ja tultiin siihen tulokseen, että jotain hallin mujua oli mennyt sen nenään eikä tullut pois. Otin ruiskuun vettä ja paineella truuttasin sen koiran nieluun. Molly pärski ihan kamalasti - ja sitten oli ihan ok. Se, mitä oli kurkussa tai nenässä ollut, oli lähtenyt pois. Huh helpotus. Kyllä säikähdin.  

Saija kävi perjantaina hieromassa Mollyn, jolla oli selässä jumeja, jotka aukenivat ( liukkaita säitä epäillään syyksi) mutta jalat ovat oikein hyvät. Tänään sai Greetta hieronnan ja se oli yllättävän rento. Keskiselässä oli isompi junttura, joka kyllä aukeni, ja nyt pitää tehdä taivutuksia kotona. Mutta muuten oli Greetaksi ihan mukavassa kunnossa.

Tänään oli keväinen päivä. Josko saisi otettua koirista vähän keväisempiä kuvia blogin etusivullekin. 

Tässäpä pieni palaa meidän alkuvuotta tiivistetysti.

20.12.2023

Joulu on jo ovella

 ...ja jouluflunssa on ollut jo täällä sangen pitkään. Eli ihan kauheasti ei olla mitään treenejä tehty. Greetta on pitänyt agilitytaukoa tassunsa takia. Viime aikoina se on jo saanut olla ulkona ilman tossua, mutta varmaan menee oma aikansa, ennenkuin karva kasvaa jalkapohjan suojaksi. Tällä viikolla se pääsee viimeiselle agilitytrenille tänä vuonna. On varmaan tosi onnellinen koira.Toivotaan, ettei jalkapohja tykkää huonoa.

Maksoin juuri äsken ensi vuoden palveluskoiraliiton lisenssin. Saa nähdä, onko viimeinen kerta, sillä liitto on rupeamassa todella ahneeksi vuonna 2025 ja rupeaa rahastamaan seuroja oikein roimalla kädellä. Järjestääkö kukaan kokeita vuoden päästä jää nähtäväksi. Pitää siis tulevana vuonna kisata todella ahkerasti siltä varalta, että onkin viimeinen vuosi vähään aikaan.

Joulua vietämme kotona. Jossain vaiheessa kelin mukaan käymme Helsingissä siskon perhettä moikkaamassa, mutta muuten vietämme laiskaa kotieloa. 

Toivotamme kaikille mitä ihaninta ja rentouttavinta joulun aikaa. 



6.12.2023

Greetan jalka ja Oilin koulutus

 Viime torstaina huomasin aamukävelyllä, että Greetta välillä kevensi vasenta takajalkaa. Kokeilin, onko joku paakku, mutta ei suurempaa löytynyt. Kun päivällä menimme metsään, alkoi Greetta yhtäkkiä enemmän ontua ja ontui autolle asti. Kurkkasin jalkaa tarkemmin ja huomasin, että anturoiden väli oli turvoksissa ja punotti. Paluumatkalla poikettiinkin sitten Oiwallisella eläinklinikalla aikaa kysymässä. Saatiin aika seuraavalle aamupäivälle. Kotiin tultua laitoin anturaan hunajavoidetta ja jalkaa tossun suojaksi.Sitten vasta koira ontuikin, kun se ei yhtään tykkää tossuista. Useamman kerran sain laittaa tossun takaisin. 

Aamupäivällä suunnattiin lääkäriin. Marika-tohtori tutki jalkaa. Hän ajoi ensin karvoja pois, sillä jalkapohjat olivat tosi pörröiset. Sitten hän tutki oikein luupin kanssa jalkaa tarkemmin. Hän huomasi, että yhden vapaan anturan reunasta oli pala pois, antura oli alkanut märkiä ja yksi imusolmuke oli suurentunut. Kaiken tämän ajan Greetta seisoi hievahtamatta ja kiltisti. Greetta sai sitten kymmenen päivän antibioottikuurin sekä viiden päivän kipulääkekuurin. Hyvä, kun päästiin nopeasti. Ei voi tietää, milloin on joku haaveri sattunut, mutta varmaan siitä on jonkin aikaa. 

Nyt viiden päivän jälkeen turvotus on laskenut, mutta vielä vähän iho punottaa. Levittelen tassuun hunaja- ja pihkavoidetta. Senkin Greetta antaa kauniisti tehdä. Sitten sukka päälle. Koska sukka tuntuu olevan irtoavaa laatua, niin nyt olen laittanut Greetan kaulaan puhallettavan kaulurin. 

                                           Näin innostunut ilme on, kun on jalassa sukka.


                            Alussa tehtiin vain pieniä ulkoiluja, mutta nyt menee jo vähän pidemmätkin.
                            Eikä koira onnu.


                                Eihän tämän kanssa voi nukkua, miettii Greetta, kun laitettiin kauluri.


Antibioottikuuri loppuu viikonlopun jälkeen ja kipulääke loppui eilen. Toivotaan, että kauluristakin päästään eroon.

Molly kävi eilen Huotarin Oilin toko-koulutuksessa. Oli vuoden viimeinen kerta eikä ensi keväänä mennä, koska pitää treenata jo neuvottuja asioitakin rauhassa. 

Seuraamista Oili katsoi. Ei saa pälyillä koiraa eli on mentävä peiliin katsoen ja kehuttava, että sinnikkäästi jaksaa tehdä. Mutta periaatteessa seuruu on oikean näköistä.

Peruutuksessa tehtiin niin, että koiran puoleisen jalan kantapää nousi. Silloin piti koiran nousta ja se oli palkattava juuri siihen kohtaan, mihin sen piti jäädä ylös noustua. Se ensin vahvaksi. Sitten otetaan askel taakse ja taas jää koiranpuoleinen jalka varvasasentoon ja koiran pitää pysähtyä seisomaan siihen,. Kun koko jalka on maassa, koiran pitää istua. Käytetään ensin koiran vasemmalla puolella muurin palikoita, ettei koira ala kääntyä sinne suuntaan. Kun peruuttaminen alkaa olla varmaa, voidaan muuri vaihtaa kartioihin. Ja kun sekin alkaa sujua, esim. maton reunassa tehdään ja jos koira osuu lattiaan, huomautetaan. Yllättävän hyvin Molly hoksasi alun. 

Ohjattuun noutoon suuntakäskyyn lisätään hae eli koihae ja vashae - yhteen pötköön. Voi olla myös lopullinen käsky.

Paluumatkalla oli jumalainen auringonlasku.



4.12.2023

Hoitotyttö Fanni

Meille tuli 9.marraskuuta useaksi viikoksi hoitoon ystävien koira, coton de tulear Fanni, ikää 7 vuotta. Uskalsin luvata hoitopaikan, sillä ollaan käyty Fannin kotiväen mökillä ja Greetta ja Molly ovat tulleet Fannin kanssa todella hyvin juttuun. Ja niinhän siinä kävi, että Fanni solahti meidän arkeen todella helposti. Mollysta ja Fannista tuli bestikset saman tien ja Greetankin tunne-elämä ja jännitys tasoittui nopeasti, kun se tottui Fannin läsnäoloon. Siinä auttoi kovasti se, että Fanni jätti Greetan omiin oloihinsa eikä yrittänytkään mennä tunkeilemaan. 

Eräänä vähän tihuttavana päivänä lähdimme Katariinan meripuistoon. Greetta jäi autoon, koska se ei tykkää yhtään meren kohinasta. Mutta lähdimme Katariinasta metsään ja siellä Greettakin viihtyy.








Kotona alkoi Greettakin olla jo sen verran rento, että saattoi Fannin kanssa samalla sohvalla nukkua. Ja ruoka-aikaan maattiin matolla vierekkäin kutsua odottamassa.

Eräänä toisena sateisena päivänä kävimme Haminan hallilla. Tehtiin vähän ensin treeniä Mollyn kanssa ja sitten Fanni ja Molly pääsivät juoksentelemaan yhdessä. Oli heillä hauskaa. Sitten lähdettiin pitkälle kävelylle metsäpoluille. Sade oli onneksi aika pientä, joten ei kastuttu läpimäriksi.


Kotona sitten saattoi ottaa ihan levon kannalta. Fanni ihastui meidän karvapetiin ja nukkui siinä usein.



Nämä kuvat otettiin sinä päivänä, kun Greetta oli seuranmestaruuskisoissa. Käytiin vähän Langinkoskella retkeilemässä.





Kun Greetta oli Marjutin kanssa kisaretkellä, teimme kävelyn Kumparepuistoon.  Silläkin piti poseerata. Fannista tuli aika hyvä siinä hommassa meillä ollessa.

Ensilumi satoi  kohta tämän reissun jälkeen. Se oli alussa melkoisen tarttuvaa ja sekä Fannille että Mollylle tuli tassuihin melkoiset paakut.





Onneksi tämä paakkuvaihe kesti vain yhden päivän. Sitten pakastui. Sekös innosti Fannia ja Mollya leikkeihin. Käytiin vähän Jylpyllä juoksentelemassa. Ensi nämä kaksi riehuivat ja sitten sai Greetta omat palloleikit.













Marraskuussa pääsi Maretariumiin koirien kanssa ja kun Greetta oli taas jossain liesussa, lähdimme kaksikon kanssa katselemaan kaloja. Jonkin verran ne kiinnostivat, mutta Mollya ehkä enemmän tuoksumaailma. Onneksi ei ollut mikään suuri ryysis, joten hyvin päästiin liikkumaan.







Maretariumista lähdettiin Santalahden rannalle kävelylle. Meri oli tuolloin vielä sula.





                                                     Kahden koiran kanssa on helppo liikkua.

Rutiinit muodostuivat nopeasti. Fanni nukkui makuuhuoneessa omassa tai meidän pörröpedissä ja aamulla tuli sänkyyn rapsuteltavaksi. Kun nousin ylös, F ja M hetken aikaa nujusivat sängyssä. Sitten lähdettiin ulos kahdessa ryhmässä. Ensin kaksikko ja sitten Greetta omineen. Ruokaa odotettiin portin takana eteisessä ja Fanninkin piti odottaa, että saa luvan mennä kupilleen. Se oli siitä todella hermostuttavaa, mutta totteli kuitenkin. 

Ruoan jälkeen Fannin piti päästä syliin. Se painoi etutassut rintaa vasten ja nuoli naamaa. Sitten sitä piti silitellä ja se nautti silmät viiruna hellyydestä. Molly ei ollut mustasukkainen. Se seurasi vierestä, kun kaveria siliteltiin. Välillä ne molemmat olivat sylissä. Minulla oli jalat jakkaralla, jotta molemmat mahtuisivat peräjälkeen makaamaan jalkojen päällä. Sopu antoi sijaa silloinkin. 

                                          Fanni pyysi syliin haukahtamalla ja sitten nostettiin.


                                                  Aah, miten ihanaa tulla silitetyksi.


Kun Molly oli sylissä, Fanni joskus halusi myös. Kun jalat olivat suorina jakkaralla, niin mahtuihan se Fannikin. Molly ei paikastaan luopunut, joten siinä vieri vieressä pötköttelivät.





                Sama toistui sohvalla. Kumpikin vuorollaan otti parhaan paikan ja toinen tuli viereen.



                                                         - Mahtuiskos taas syliin?

Ulkona käytiin päivällä porukalla. Yleensä lenkki kulki metsään, missä on rauhallista liikkua.Fanni matkusti auton takaosassa hyvin sujuvasti molempien muiden kanssa. Se pisti pötkölleen ja oli rauhallinen matkustaja. 


Fanni vallan ihastui meidän huopaluolaan loppuvierailun aikana. Taitaa saada sellaisen joululahjaksi ihmisiltään, että pääsee turvaan pikkulapsilta, kun niin haluaa.




Mutta myös sohva, pehmopeti ja minun sänkyni olivat oikein kelvollisia lepopaikkoja Fannin mielestä.
 


Usein päivällä Fanni siirtyi nukkumaan sänkyni päälle omaan rauhaansa. Mutta kun itse pötköttelin sängyssä lukemassa, se tuli mahan päälle hakemaan silityksiä.



Hirmuisen hyvin koirat pärjäsivät keskenään. Ei tullut pahaa sanaa keneltäkään. Fanni ja Molly leikkivät joka päivä aamulla, päivällä ja illalla. Greetta muutaman kerran vähän yritti, mutta ei kauan kyennyt.  Reilut kolme viikkoa menivät hujauksessa. Kyllä ainakin minulle ja Mollylle tulee Fannia kovasti ikävä.

Vielä kuvia Jokipuistosta, jossa käytiin koko joukko ja oikea kamera oli mukana.








                                                     Niin söpöjä ovat.

Videoita on tulossa, mutta tässä pääasiat vierailusta.