29.12.2016

Juhlaa juhlan jälkeen

                                                                         Ensin oli joulu.

Se vietettiin Lappeenrannassa isän kanssa. Kelit olivat sateiset ja liukkaat, eikä missään oikein päässyt juoksemaan irti, joten koirilla oli rauhallista hiljaiseloa, jonka niiden päät kestivät oikein hyvin. Tapanina käytiin pitkällä kävelylenkillä Franklinin ja Meegan emännän kanssa. Teki hyvää meille kaikille.

Saaga on ottanut ilon irti kaikista pehmeistä makuupaikoista. Se on oikein tehnyt taidetta sohvatyynyjen asttelelusta.









                                                     Mutta niinhän se tekee kotonakin.

Juhlapäivä numero 2 on tänään, sillä ihana Friida täyttää tänään seitsemän vuotta.


Juhlapäivän kunniaksi se ( ja muut)  pääsi Marikan koirien kanssa irrottelemaan metsälenkille ja sitten vielä päivällä Maijan kanssa agiliitelemään. Oi oi, kuinka se nautti. 


Minusta seitsemän vuotta on jo melko korkea ikä. Mutta Friida on sellainen touhutäti ja eloisa persoona, ettei sitä kyllä ikä paina millään lailla. Ja koska se on koko elämänsä ollut terve kuin pukki ja rakenteeltaan terve  myös, mikä on porhaltaessa.  Ihana harrastuskaveri ja suloinen koirakaveri <3

Illalla vielä kävimme Greetan kanssa Vantaalla toiseksi viimeisessä suuntakäskytreenissä, joka ei mennyt mainittavan hyvin. Minä en oikein osaa käyttää tuota sähikäistä ( ohjeet eivät tulleet samassa paketissa) ja hommat eivät oikein etene, kun on vaikeita treenejä. Se on kyllä Greetan kunniaksi sanottava, että se jaksaa toistaa ja ottaa uudestaan, mutta maltti kuunteluun kyllä on vielä vaiheessa.
Huokaus! Pitkä ja kivinen tie tämä agility on tämän koiran kanssa. Lisenssi on kuitenkin tulevaksi vuodeksi lunastettu, joten suunnitelmia on.

Huomenna suuntaamme siskon luo Helsingin Käpylään. Matkalla teemme pysähdyksen Porvoon Eläinlääkäriasemalle. Saaga nukutetaan, korvat nypitään ja otetaan näytteet, jotta nähdään, mikä on korvien kunto tällä hetkellä. Pidetään peukkuja, että kaikki on ok.

9.12.2016

Greetta möllitokoilee ja kouluttautuu

Niin sitä vain heikkona hetkenä tuli ilmoitettua Greetta alokasluokan möllitokoon Haminaan. Hyvähän on katsastaa, missä mennään, vaikkei vielä oikein missään mennä.
Se, minkä tiesinkin, oli, että seuraaminen on kovasti vaiheessa. Greetta häröili uuden paikan ja seinustoilla olevien agilityesteiden ja kaiken maailman hajujen takia, mutta ei meillä muutenkaan seuruu ole mitenkään kovasti treenattu ollenkaan. On haastavaa neljän ison koiran jälkeen ruveta seuruuttamaan tuollaista pikku tilliäistä. Mutta kyllä me nyt ruvetaan.
Paikkamakuu meni tosi hienosti. Kolme koiraa oli. Greetta meni ekana maahan, pysyi siellä, makasi kauniisti ja kun se nostettiin viimeisenä ylös, niin malttoi odotta muiden koirien nousun. Tosi yllättävää ja hienoa, Ylösnousussa annoin vähän käsiapua, kun koira tuppaa vähän pomppimaan minne sattuu.
Loput suoritukset näkyvät tällä videolla:


Yllättävän paljon se jo osaakin, ja olisi osannut tuon liikkeestä maahan menonkin, jos olisi keskittynyt seuraamaan eikä muihin juttuihin.

Greeetan tokoilu jatkui itsenäisyyspäivänä, jolloin olin sen ilmoittanut Haminaan Martinpuron Tarjan toko-koulutukseen. Meidän aiheena oli seuruu, johon sainkin hyviä vinkkejä siitä, miten palkkaan ja missä käsi on. Lisäksi tehtiin jättöjä ja ruutua, johon rupean ottamaan lelupalkan. Mutta hienosti pieni tyttö osasi myös targetilla. Oli hyvä koulutus.

Ai niin, ja itselle muistiin, että Friida sai nelosrokotuksen ja rabieksen torstaina. Taas on kolmevuotiskausi turvattu.

28.11.2016

Vuoden viimeinen toko-koe

Perjantaina mentiin Lappeenrantaan isän luo ja hyvä, että mentiin. Lauantaiyönä ja aamulla satoi paljon lunta, joten oli ylellistä, että siinä kelissä oli ajoa koepaikalle kymmenen minuutin verran.
Lappeenrannan Palveluskoiraharrastajat järjestivät kokeen Laun hallilla ja tuomarin toimi Harri Laisi.
Jos kaikki ne liikkeet olisivat onnistuneet, jotka Friida oikeasti osaa, niin oltaisiin saatu ykköstulos, mutta niin ei käynyt.

Tässä pisteet:

Paikkaistumisesta tuli kymppi ja paikkamakuusta 9. Friida kävi jotenkin vinksalleen makaamaan ja nousi vinksalleen ylös, josta sakotettiin. Mutta muuten oikein kelpo suoritukset.'

Koe oli kahdessa osassa.
Ensimmäinen liike oli tunnistusnouto, jossa kapula olivat takaperoisen L-kirjaimen mallissa ja oma oli pystyosassa. Friida haki kapulan varsin reippaasti, mutta pureskeli sitä palatessa. Tästä liikkeestä saatiin 9.

Seuraavaksi oli merkitön merkki ja ruutu. Friida meni melko hyvin merkittömälle ja lähti reippaasti kohti ruutua. MUTTA mikä ihme aivopieru iski, sillä se kesken kaiken kääntyi ja kävi maahan. Eikä siis ollut ruudussa. Ikinä se ei ole näin tehnyt ja ruutuun meno on ollut sangen varma liike. Nyt siitä pyöreä nolla. Huokaus.

Sitten oli kauko-ohjaus.
Pieni eteneminen tapahtui, tuomarin mukaan vähän edestakaista liikettä, mutta saatiin liikkeestä 8,5 joten ei tainnut ihan pahaa olla.

Ohjattu nouto sujui varsin mallikkaasti. Nopeammin olisi voinut koira mennä merkille, mutta muuten oli hyvä suoritus. Saatiin siitä 9,5 pistettä.

Toinen osio  alkoi zetalla. Oli päättänyt hyvin merkitsevästi katsoa koiraa käskyn antaessani, kun sillä on ollut tapana arpoa ja myös mukaan lähtö liikkeen jälkeen on ollut tahmeaa. Koira teki kaikki liikkeet, mutta kaksi pistettä meni ylen painokkaista käskyistä. Eli pisteitä 8.

Seuruuta ollaan treenattu jonkin aikaa niin, että palkka on suussa. Tämä on parantanut kontaktia ja se näkyi myös kokeessa. Seuruu oli tosi pitkä ja ihan lopussa Friida kerran alkoi haistella, mutta muuten se teki töitä kanssani ihan eri malliin kuin parissa aikaisemmassa kokeessa. Peruutusosio meni plörinäksi ja otetaan nyt työn alle. Aiemmissa kokeissa se on sujunut paremmin. Joka tapauksessa saatiin seuruusta 8.

Luoksetulossa Friida teksi kaksi kertaa maahan menon. Saatiin 6 pistettä.  Huokaus. Tätä ollaan turhan vähän pidetty mielessä, mutta ihan tarpeeton pisteiden menetys kyllä tästä.

Sitten se hyppyhässäkkä. Ensimmäistä kertaa tehtiin liike alusta loppuun. Friida meni kartiolle ravaamalla, kiersi kartion ja seisahtui omineen. Sanoin nimen ja se lähti liikkeelle ravilla,  josta sain sen istumaan. Kaksi kertaa piti käskeä noutamaan, mutta loppu meni tyylipuhtaasti. 7 pistettä tästä.

Saatiin 227,5 pistettä ja kakkostulos siis.

Vielä on hiomista ja parantamista, mutta tämä koe jo lupasi, että ykköstuloskin on saavutettavissa, kunhan jaksetaan treenata.



21.11.2016

Polskimassa


Eilen aamulla on sadekeli muuttunutkin märäksi lumisössökeliksi. Kävimme aamulenkillä ennen kahdeksaa, sillä yhdeksältä oli tarkoitus Krissen ja poikien kanssa lähteä Hyvinkäälle uimaan. Saagaa en tällä kertaa ottanut mukaan, sillä se oli yöllä oksennellut pariinkin otteeseen limaa. Friida olisi nauttinut suunnattomasti uimareissusta, mutta eilen oli Greetan vuoro.

Olipa pöpperökeli aina Porvooseen asti ja vähän ylikin. Moottoritiellä köröteltiin kahdeksaakymppiä ja toinen kaista oli täysin auraamaton. Mutta sitten tiet muuttuivat normaaleiksi vesimäriksi ja ihan aikataulussa saavuttiin Hyvinkään Uimalaan. 

Greetta on uinut ne muutamat kerrat, jolloin on uimassa käynyt, pelastusliivissä. Siitä on ollut helppo se nostaa veteen uimaan. Näin tehtiin alussa eilenkin, mutta sitten otin liivin pois, laitoin noutajataluttimen ja tehtiin pari kertaa uiminen sillä lailla. Sitten otin taluttimenkin pois ja kas - sain houkuttelemalla Greetan lähtemään uimaan. Hyvin se ui, joskin sangen totisena, mutta hyvällä tekniikalla.

Paluumatkalla tuli pieni säikähdys, kun keskellä tietä seisoi hirvi. Oli vaikea erottaa sitä, kun se seisoi metsä taustanaan. Krisse huomasi ensimmäisenä ja hyvissä ajoin, joten ehdin jarruttaa. Onneksi ei ollut liukasta. Jäimme muutaman metrin päähän pysähdyksiin. Hirvi tuijotteli hetken ja palasi takaisin samalle puolelle mistä oli tullut ja missä pari muuta kaveria odotteli. Jos olisi ollut pimeää, niin pam- törmätty oltaisiin. Hui!


                                                   Greetan, Manun ja Elmon uintia

Saaga aamuyöstä taas oksensi limaa. Jos jatkuu, niin pitää käyttää lääkärissä. Kun itse olen kipeänä pari päivää kotona, niin ehdin seurata vointia paremmin.

19.11.2016

Sinne meni

                                                                  ...lumi nimittäin.

Viikko vesisadetta ja lumet ovat muisto vain. Tänä aamuna oli mittarissa 8 astetta plussaa ja aurinkokin oli ilmestynyt taivaalle pitkän pilvisen jakson jälkeen. Kaunista!

Friida on ilmoitettu toko-kokeeseen Lappeenrantaan marraskuun lopussa. Treenailemme useamman kerran viikossa, etenkin niitä vaikeita liikkeitä ja vaikka edistystä on tapahtunut ja kiertohässäkkin alkaa sujua omalla hallilla liikkurin kanssa, niin tiedän, että vieras halli voi tepposet tehdä. Mutta suunta on koko ajan eteenpäin ja kevät tuo uusia kokeita runsain mitoin. Friidalla on hyvä tekemisen meininki ja suupalkka seuraamisessa on auttanut ainakin pienissä seuraamisissa todella hyvin.

Greetan kanssa tehtiin treeneissä läpi kaikki alo-luokan liikkeet. Seuraamista ollaan tehty vain pieniä pätkiä, joten pitkä seuraaminen oli kyllä aika haasteellista. Kun vielä lisäksi aidan takana oli samaan aikaan Eija-kasvattajan, Sabi-äidin ja Windy-mummon agi-treenit (agility ja sukulaistet- ihan liikaa!)
Greetta häröili aika lailla. Mutta positiivista oli se, että se kuitenkin teki asioita oikeinkin häröilystä huolimatta. Seuruussa pitää alkaa naksutella pätkiä. Loppuperusasennoissa pitää opettaa paikallaoloa ja vapautusta luvan kanssa odottelun jälkeen. Kapulan pidossa pitää se kapulan otto treenata niin, että koira ei liiku, kun kapulan ottaa pois. Paikkamakuu pitää saada varmaksi niin, että menee ensimmäisellä maahan ja pysyy siellä maassa. Mutta suunta on oikea, vaikka työsarkaa onkin vielä viljalti. Ja jotta tulisi treenattua, ilmoitin Greetan Haminaan mölli-toko-kokeeseen. Oikeat kokeet ovat vielä kaukana edessä.

Tässä meidän liikekooste viime treeneistä:


5.11.2016

Greetan ensimmäinen rally-kisa Lahdessa




Rallytyttö Greetta



Tänä aamuna kymmenen maissa startattiin Heidin ja koiriensa kanssa kohti Lahtea loistavassa talvisessa aurinkokelissä. Isot jäivät kotiin ja Greetta matkusti takapenkillä kevythäkissä tyylikkäästi. Ensiksi piti saada paikan päällä Greetalle kisakirja ja se vielä vahvistettua tuomarin nimikirjoituksella. Sitten vasta saattoi alkaa perehtyä ratakuvioihin.

Tuomari Kirsi Petäjä oli laatinut tällaisen alokasluokan radan:


Ihan kivan näköinen rata, joskaan suurta osaa radan liikkeistä ei oltu treenattu lainkaan, puhumattakaan siitä, että oltaisiin noita siirtymiä juurikaan treenattu kuin pari kertaa. Greetta oli kauhean kiinnostunut ja vähän jännäsikin kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Tehtiin pientä treeniä etukäteen, mutta nenä meni maahan tämän tästä, kun hajumaailma oli niin ihmeellinen. Olin aivan valmistautunut mihin tahansa tulokseen.

Tältä meidän meno näytti:


Eli tulos tuli kaikesta huolimatta eikä meno videolta niin kauhealta näyttänyt, joskin Greetta ehti katsella montaa muuta asiaa enemmän kuin minua. Hengissä selvittiin.

Kotona oltiin viiden maissa ja sitten olikin jo pimeä. Käytiin vähän kentällä juoksentelemassa auton valojen loisteessa. Huomiseksi on luvattu paremma lenkit.



                                               Uupunut rally-koira

Kyllä pitää aika paljon treenata, ennenkuin seuraavan kerran lähdetään kisakentille. Mutta näppärä likka, se täytyy sanoa.

3.11.2016

Ensilumi

Ensi lumi on satanut meillekin. Kreivin aikaan sain talvirenkaat alle viime viikon perjantaina. Nyt niitä on kyllä tarvittu. Kauhea pimeä kaamos on vaihtunut lumen valaisemaan iltaan. Ja tänään pilkahti aurinkokin.

Saagan Apoquel-lääkkeen määrää olen vähentänyt niin, että se syö joka toinen päivä tabletin. Seuraava vaihe on sitten lääkkeen lopettaminen. Korva on hyvässä ja siistissä kunnossa, tosin erittäin karvainen. Pitää joululomalla viedä koira nypittäväksi ja samalla voi nukutuksessa ottaa näytteen korvista. Mutta hyvältä näyttää, vaikka joka kerta, kun koira vähän rapsuttaa korvaa, sydän lyö tyhjää ainakin kerran.

Greetalla on lauantaina ensimmäinen rally-kisa Lahdessa. Niin vähän ollaan treenattu, että mitään tuloksia en odota. Kunhan nyt kokeilen, miten koira toimii. Pähkähullua, mutta seuraavaan sitten treenataan ihan kunnolla.

Vähän lumikuvia tältä päivältä lopuksi.










31.10.2016

Aina vain treenaillaan - ja toko-koe

                           Tyttöjen kanssa on tullut treenattua yhtä ja toista ihan kotitreeneinäkin.
                            Saaga on hyvin tohkeissaan, kun on saanut olla treenaamassa myös.

Lauantaina oli toko-koe Kouvolassa. Tuomari oli uusi tuttavuus ja paljastui aika tiukaksi tädiksi.
Se, mikä oli hyvää oli, että hyppyhässäkkää lukuun ottamatta saimme kaikista liikkeistä pisteitä. Ja hyppyhässäkkä, jossa Friida meinasi lähteä hypylle ja sitten kapulalle, onnistui useammalla käskyllä autettuna loppuun asti. Se, mikä on ollut huonolla tolalla jo useammassa toko-kokeessa, on seuraaminen. Suoria pätkiä mennessä Friida jätättää, kontakti häviää ja se voi jopa haistella kesken liikkeen. Kaikki temput, askeleet, käännökset yms. se tekee ihan kartalla, mutta kun taas lähdetään menemään eteenpäin, sen kiinnostus lopahtaa. Siihen on pakko löytää joku lääke.

Ainakin kotona testatessani tajusin, että Friida pitää kontaktia käteen. Kun laitoin käden selän taakse, se meni taakse istumaan. Kun laitoin käden suoraan sivulle ilmaan, ei perusasentopaikkaa löytynyt. Eli nyt pitää palauttaa kontakti kohti kasvoja. Tätä tehdään niin, että palkka tulee vain ja ainoastaan suusta. Ja kontaktiharjoituksia peilin ääressä myös on tiedossa.  Kaikki muut liikkeet on vain hiomista vailla, mutta tähän on pakko panostaa ihan kympillä.

23.10.2016

Kuvia koirista


     Aina välillä tekee mieli ottaa koirista rauhallisia kuvia. Nämä ovat viikonlopun tuotoksia.
                                                             On ne söpöjä!
                                                   (kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

















17.10.2016

Greetan agilityvideo

Viime viikon treeneistä tämä pätkä.
Lyhyt rata, mutta paljon meille. Eikä ikinä olla tuollaista keppikulmaa tehty, joten sählinkiä ensin. Hienot kepit on pikkulikalla kuitenkin.


16.10.2016

Suuntakäskyjä ja tokoilua - ja hei, taas polskittiin

Tässä taas videopäivityksiä monesta asiasta.

                                Greetan kapulan pito alkaa lähestyä kisanomaista suoritusta.


Tunnariakin ollaan aloitettu. Tänään olivat kierrokset kovat leikkien jälkeen, eikä millään meinannut neiti malttaa nenää käyttää. Mutta löytyihän se tunnistunoutokapula lopulta. Lisäksi vähän tehdään noutoa ja eri matkoilta kiertoa, josta Greetta tykkää - ja ääntelee. Pöh.



Lisäksi ollaan välillä muistettu harjoitella perusjuttuja suuntakäskytreeneistä. Vasemmalle kääntyminen on haasteellista, kun ensin on treenattu paljon oikeaa.


Tänään pääsi Saaga retkelle Hyvinkään koirauimalaan. Se sai pientä kuntoilua samalla. Ei se kauheasti tätä harrastusta arvosta, mutta altaaseen menee ja ui rampilta rampille kuitenkin ihan hyvin.
Elmo sai uida ilman liiviä ja sillä oli monenlaista Manun härninkiä menossa koko ajan.  Kiva reissu oli tämäkin ja keli mitä mainioin. Marraskuussa otetaan uusiksi.


2.10.2016

Puuhakas sunnuntai

Aamulla menimme kamujen kanssa rally-toko-treeneihin. Rakensimme radan, jossa oli sekä ylimpien luokkien että vaihtoehtoisesti alempien luokkien tehtäviä.
Saaga teki ensimmäisenä. Sen oikealla seuraaminen on jo aika hyvä. Toki tempuissa on vielä paljon työtä, mutta perusasia on jo hyvässä vaiheessa. Friida, joka kyllä osaa temppuja, on oikealla seuraamisessa niin hössö ja yliaktiivinen, että homma häröilee ihan hirveästi ja pitää ottaa uudestaan monta liikettä. Mutta sen kanssa pääpaino on nyt tokossa ja en ota paineita rallysta sen kanssa. Greetta teki ilman hihnaa ihan tosi hyvää työtä. Siitä tulee vielä jonain päivänä hyvä rally-koira ja kun seurautan sitä kunnolla rallyssa, se tukee myös toko-treenejä.
Kivaa oli ja keli oli vallan loistava.

PS. Sain kuvia rallailusta Heidiltä. Tyttärensä Venla oli kuvannut Friidaa ja Greettaakin. Tässä kolmasluokkalaisen Venlan otoksia. Kiitos.







Sain rallytreeneissä houkuteltua Tuovin ja Pelen kanssani Valkmusan kansallispuistoretkelle. Valkmusa on alle 20 kilometrin päässä meiltä. Olin ajatellut lähteä aikaisin aamulla, jotta ehkä saisi hienoja aamu-usvakuvia, mutta hylkäsin ajatuksen jo illalla, kun valvoin niin pitkään. Yksin olisi ollut tyhmää mennä, joten oli kiva, kun sain kaverin. Koska Valkmusa on suomaastoa ja siellä kuljetaan pitkospuilla pitkiä pätkiä, ei tullut mieleenkään ottaa koko hurttalaumaa, vaan päätin ottaa vain Saagan kaveriksi. Vyötalutin vyötärölle ja eikun menoksi. Oli muuten tosi hyvä apuväline.

Kuvia Valkmusasta (napauttamalla saa isommaksi):



























                                            Suoalueet ova todella laajat. Hieno oli nähdä.

Päivällä kaivoin esiin kontaktitreenaritelineen ja namiautomaatin. Ollaan automaattia käytetty tokoilussa, mutta Mannerin treenin jälkeen päätin käyttää sitä myös kontaktilla pysymisen harjoittelemiseen.

Vähän ahtaat tilat on minulla, mutta onnistuin kuitenkin mahduttamaan telineen makuuhuoneeseen. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan ja muut odottivat portin takana olohuoneessa. Isot halusivat myös saada oman osansa nameista ( jotka ovat siis Saagan dieettiruokaa - niin hyvää.)