Hevosen palleroita ja mahanpuruja

Käytiin tuossa joulun jälkeen pitkällä metsäretkellä, kun päästiin Katjan, kaveriensa ja koiriensa kanssa messiin tekemään vaellusta hallin lähellä olevalle merkitylle reitille. Itselle nämä reitit olivat aivan uusia. Parsonit Orri ja velipoika Jeppe kiisivät suuresti nauttien yli mättäiden ja kantojen, cairnterrieri Sirppa meni omaa tahtiaan, Friida kiisi välillä pikkupoikien kanssa ja Saagakin innostui välillä porhaltelemaan. Minulla oli kamera mukana, mutta näinä aikoina valaistusolosuhteet ovat niin huonot päivälläkin, ettei tarkkoja kuvia ole oikein saatavissa. Tässä joitain kuvia metsäretkeltämme kuitenkin.

 

Joku on syönyt vähän mutaa parrasta päätellen.

 

 

Friida ja Orri

 

 

Kaukana menevät Orri ja Jeppe sekä Friida näreen takana. Saaga ja Sirppa vähän rauhallisemmin.

 

 

Viimeinen kuva on jo sähkölinjoilta. Ei ole kovin talvisen näköistä todellakaan.

Reitillä käy myös hevosia lenkillä. Tämän tästä törmättiin eri ikäisiin hevosen kakkoihin ja Saaga onnistui joitain kertoja huitaisemaan huiviin joitain palleroita, ennenkuin ehdin kieltää.

Siitäkö lie johtunut, että samana iltana Saaga sonti komeat kakat ja yöllä käytiin kakalla joitain kertoja. Päivällä tilanne tuntui rauhoittuneen, mutta seuraavana yönä puolilta öin alkoi rumba. Puolen tunnin välein piti Saagaa kuljettaa ulkona aina neljään asti. Sitten tunnin välein ja seitsemästä kymmeneen saatiin nukkua oikein kolme tuntia.  Päivällä kakkaaminen jatkui ja iltaa kohti kiihtyi. Annoin maitohappobakteereja ja kävin apteekista ostamassa Canicuria  sekä farmaseutin suosittelemaa Promax-tuotetta. Saaga joi huonosti, joten ruiskuttelin sen suuhun vettä. Illalla Saagan kakka oli ihan limaista nestettä ja muuttui myös veriseksi. ONNEKSI sain Windylän emännältä Tylosin- nimistä maha-antibioottia vielä illalla. Annoin kymmenen maissa lääkkeen ja ruiskutin vielä vettä koiran suuhun pari ruiskullista. Sitten mentiin nukkumaan. Saaga nukkui koko  yön aina kymmeneen asti aamulla - samoin me muutkin, sillä edellisestä yöstä oli kyllä univelkaa. Piti oikein tökätä siinä vieressä makaavaa koiraa, että onko edes elossa, kun ei ollut yöllä herättänyt, mutta ihan iloisesti häntä heilui.

Ennen aamupissaa Saaga kävi juomassa ja ulkona teki pissat, mutta selvästi se oli aika uupunut. Mentiin kotiin. Yritin tarjota vähän juustoa, mutta Saaga haistoi ja käänsi päänsä pois. Tylosinin kuitenkin annoin. Tämä päivä on sujunut Saagalla leväten ja paastoten. Olen varan vuoksi antanut ruiskulla vettä edelleen ja toisen annoksen myös Promaxia. Kun illalla käydään Windylässä istumassa iltaa Friidan kanssa, Saaga saa jäädä kotiin lepäämään. Onneksi ei tarvitse huolehtia paukkupeloista. Saaga ei ole millänsäkään ilotulitusraketeista. 

Kuulemma liikkeellä on rajuja mahatauteja koirilla. Oliko hevospalleroissa jotain hevosten lääkettä, joka ärsytti vai onko Saagan maha vain edelleen niin herkässä vaiheessa, että ei muuta tarvittu melkoisen taudin kehittämiseksi. Ikävä tapa joka tapauksessa lopettaa vanha vuosi. Toivottavasti ei ole enne tulevalle vuodelle.

Joka tapauksessa Saagalandian väki haluaa toivottaa kaikille oikein menestyksekästä tulevaa vuotta 2014.

Lopuksi linkki rallytokoiluun. Oltiin eilen Friidan kanssa meidän treeniryhmän kanssa hallilla vähän rally toko-liikkeitä harjoittelemassa. Kaikki liikkeet eivät suinkaan ole alokasluokan liikkeitä. Videossa ensimmäisenä olevaa seisaallaan peruuttamista lukuun ottamatta Friida pienellä treenillä oppi kaikki muut jo ihan mukavasti. Selkeästi sen mielestä on aika hauska oppia temppuja ja se on valmis tekemään uusiakin asioita avoimin mielin. Toivottavasti tämä asenne on enne tulevaa vuotta ajatellen. :-)

RALLYTOKOA FRIDAN TAPAAN

Pikkukoira on isokoira

Tapahtui niinä päivinä vuonna 2010, että meille saapui Saagan pentu asumaan. Lauman koko oli silloin melkoisen suuri, mutta tilanne oli ainutlaatuinen. Ensimmäisen kerran oma koira sai pentuja. Pakkohan siitä yksi oli ottaa meille kasvamaan.  Alla oleva kuva on pääsiäiskortti, eli Friida on noin kolmen kuukauden ikäinen. Ja Saagalla on mielenkiintoinen kampaus.  Ja Assi ja Elsakin vielä elelivät näillä hoodeilla.

Eikä ole kaduttanut Friidan ottaminen, vaikka se eteisen lasikuitutapettia repi joka seinästä ja tuhosi yhtä ja toista, ennenkuin oppi olemaan kotona nätisti muiden koirien kanssa emännän ollessa poissa.

                                                           Friida on vauhdikas ja leikkisä.

                                                  Se osaa tarpeen tullen rentoutua täysillä.

          Vaikka se onkin melkoisen pehmeä yksilö, onneksi sillä toimintakykyä riittää ja se rakastaa
          kaikenlaista yhdessä tekemistä. Järkeväkö? No ei kovinkaan, mutta hauska ja aika
          kiltti  kuitenkin.

                          Onnea myös kaikille siskoille ja veljille nelivuotissyntymäpäivänä.

Jouluista

Torstaina kävimme koirien kanssa oman seuramme järjestämässä Metsäkirkossa, jossa koirat saivat siunauksen. Saaga pussaili pappia, mutta Friida oli vähän epäluuloinen.  Mutta nyt kun molemmat on siunattu ja emäntäkin saanut laulettua Enkeli taivaan, niin alamme laskeutua joulun viettoon. Toivotan kaikille ystäville ja blogin lukijoille ihanaista joulun aikaa.

                                         

Tonttu kun hiipi meidän pihaan

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin:-Viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa, riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

Laiskottelua

Nyt kun tämä vuosi alkaa olla aika lopuillaan, pimeä aika mustimmillaan ja takki ylen määrin tyhjänä, ei olla saatu mitään aikaan harrastusrintamallakaan. Ei olla käyty treenilöissä  eikä tehty mitään kaukokäskyjä kummempaa kotonakaan. Ei kerta kaikkiaan ole energiaa ja toisaalta, eivät koiratkaan ole mitenkään kaipaavilta tuntuneet onneksi. Josko joulun jälkeen taas alkaisi energiaa olla enemmän. Aina ei ole pakko jaksaa.

Saaga on ollut taas ihan ok. Onneksi. Puruluitakin se on pystynyt pureskelemaan hampaiden puhdistuksen jälkeen.

T'änään saatiin vähän lunta maahan. Toivottavasti pysyisi. Maa on tosi jäinen, joten tänä syksynä ostamani Icebug-nastakengät ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Ostin Robinhoodista muutaman kengän päälle puettavat nastatkin. Nekin ovat oikein kätevät. Kelpaa koirien kanssa lenkillä tallata.

Viikon päästä ollaan jo joululomalla. AH!

Paasto ei sovi Saagalle

Eilinen päivä meni Saagalla paastotessa iltaan asti hammasoperaation takia. Illallakin sai antaa vain vähän ruokaa. Taisi maha mennä liian tyhjäksi, sillä tänään päivällä metsälenkillä se popsi ahkerasti heinää ja maata. Kun tultiin kotiin, Saaga sai kyllä ruokansa, mutta sitä närästi ihan kamalasti ja se halusi ulos, jossa olisi taas halunnut syödä heinää ja maata. Kotona annoin sitten Antepsinia. Onneksi sen voimasta olo rauhoittui ja Saaga rupesi nukkumaan. Eli ei liikaa ruokaa, mutta ei missään nimessä liian vähän ruokaa, on sääntö tässä taloudessa. Seurataan tilannetta - ja hammaskaluston kuntoa.  Jotenkin pelkään, ettei tästä mahajutusta ole viimeistä sanaa sanottu.

---
Jatkoa seurasi.
Tokotreenien vedon jälkeen saavuin rauhalliseen kotiin yhdeksän jälkeen illalla. Lähdettiin koirien kanssa iltapissalle. Saaga ei erityisesti hamunnut mitään ylimääräistä syötävää. Minä sen sijaan hamusin taskujani ja tajusin, ettei kotiavainta löydy. Eikä kännykkää. Eikä auton avainta. Kokeilin lahjettakin, kun olin juuri treeneissä huomannut, että taskun pohjassa on Saagan tekemä reikä. Silloin naarasin avaimen polven kohdalta lahkeesta ylös. Onneksi huomasin, että naapurin talon pihaan ( sama taloyhtiö) ajoi auto. Omistaja ystävällisesti lainasi kännykkäänsä, että sain soitettua huoltofirmalle, että tulisivat avaamaan oven. Odotellessani ulko-oven edessä ( onneksi ei satanut) saapui yläkerran naapuri, joten pääsin edes käytävään. Loppujen lopuksi huoltofirman mieskin tuli ja päästiin kotiin. Jossa huomasin, että se kotiavain oli kuin olikin lahkeessa, ihan pohjalla silleen somasti piilossa.

Koirat saivat ruokansa.  Saaga aloitti sitten taas maiskutukset ja seinän nuolemiset ja vinkumisen.  Annoin lisää Antepsinia ja lisksi maitohappobakteereja. Käytiin ulkonakin, mutta Saaga vain söi lunta ja maata. Kaivoin jo päivystävän eläinlääkärin numeroakin. Sitten muistin, miten eläinlääkäri silloin ekalla kerralla kertoi, että Saagan kurkku oli punainen ja että hän epäili koiran syövän helpottaakseen kurkun oloa. Siispä kaivoin kaapista todella kuivaneen Sinuhen ruisnapin - ja vielä toisenkin - ja Saaga sai syödä ne. Ping! Siihen loppui vinku ja läähä ja maiske. Kurkun olo helpotti. Saaga kävi nukkumaan ja nukkui yönsä rauhassa ja nyt aamullakin on ollut ihan normaali. Mutta jos tämä vielä jatkuu, niin sitten on pakko lähteä lisätutkimuksiin.

Pepsodent-hymy Saagalla taas

Tänään käytiin Oiwallisella eläinklinikalla molempien koirien kanssa. Friida sai rokotteet, sillä sen vanhat rokotukset olisivat mennet vanhaksi tammikuun alussa.  Saagalla oli isompi operaatio, sillä sen hampaissa oli hirveät hammaskivet gastriitin ja närästyksen jäljiltä. Pyysin myös kurkkimaan Saagan korvat, sillä se on ravistellut päätään. Kun Eija taannoin nyppi Saagan korvat, toinen oli aika ryönäinen. Laittelin vähän aikaa Canofitea, mutta en tarpeeksi, sillä oikeasta korvasta löytyi tulehdus. Nyt sitten pari viikkoa tiputellaan lääkettä.
Saaga sai nukutusruiskeen ja oli jonkun aikaa ihan reipas. Sitten alkoi jalka vapista, se istui, kävi maahan ja kops, oli melkein heti unessa. Sillä aikaa kun hampaita hoidettiin, kävin kaupoilla ja Friidan kanssa Jylpyn kentällä palloleikeissä. Kun palattiin klinikalle, Saaga olikin herännyt ja tuli hurjaa vauhtia hihna suorana vastaan.
Vaan kun päästiin kotiin, Saaga seisoi eteisen matolla vähän heiluen. Sitten se kävi makaamaan, mutta koko ajan meinasi kallistua vasemmalle kumoon. Ihan kunnon kännissä siis edelleen. Pari tuntia se eteisen matolla pötkötteli. Sitten se vähän virkistyi ja sai hiukan ruokaa paastopäivän lopuksi. Ruokailtuaan siirtyi Saaga olohuoneen tuoliin ja  siellä kuorsaa vieläkin.
Kahdesta ylätakahampaasta löytyi purupinnasta ihan samanlaiset pienet reiän alut. Marika-tohtori epäili jonkun trauman aiheuttamaksi, sillä ne ovat niin symmetriset molemmilla puolilla. Näitä koloja pitää seurata, etteivät syvene tai pahene.

                                                Potilas nostaa hiukan päätään---

                                     ---vaan pää on raskas ja sekainen ja hiljalleen vaipuu alas.
                                                                Saaga <3

Itsenäisyyspäivän liitelyä

Ei tullutkaan mitään hirmuista myrsky- ja mylväys- säätä itsenäisyyspäiväksi, mikä oli enemmän kuin hyvä. Olin nimittäin lupautunut kuskiksi, kun lähdettiin Minnan ja Figon kanssa Vantaan Vuokkoset-Areenalle agikisailemaan Salme Mujusen radoille. Tiedossa kolme kisaa.

Areena on kyllä kiva paikka, kun siellä on semilämmintä sisätilaa ja hyvä keinonurmi kisailua varten. Kaksi rataa oli tehty vierekkäin, joten nopeasti päästiin jatkamaan uudelle radalle.
Ekalla radalla ei ollut epä-Salmemaiseen  tyyliin yhtään putkea. Oli vain hyppyjä, kepit, keinu ja A.
Rata oli kääntyileväinen. Meillä Friidan kanssa meni rata oikein hyvin A:lle asti. Kas, unohdin sanoa koiralle Alas, että se pysähtyisi kunnolla kontaktille. Ja niin se lähti, ennekuin olin sijoittunut hyvään asemaan, kiersi seuraavan hypyn väärältä puolelta, tuli keinulta pois ja meni väärän hypyn. Joten hyvä nollarata vaihtui neljällä viimeisellä esteellä hylyksi.

Toisella radalla sitten niitä suoria putkia oli riittämiin. Neljä kappaletta. Kun ei olla putkijarrutusta juuri treenattu, Friida teki omia ratkaisuja putken jälkeen. Kepeillä nykäisin liian aikaisin putkeen päin ja Friida tuli pois. Kun päästiin suoraan hyppysarjaan, Friidalla taas kulki, mutta sitten taas meni ihan pöllösti. Laitoin kuvaamani Leinosen Janitan saman radan. Ihan pikkuisen eroa oli minun ja Janitan kyvyillä. :-)

Kolmannella radalla Friida ei taaskaan kestänyt kepeillä loppuun asti ja pompsahti putkeen. Onneksi tein koko kepit uudestaan ja silloin se teki ne alusta loppuun kunnolla. Mutta sitten olin taas armottomasti myöhässä ohjauksessa putkien jälkeen ja Friida teki, niinkuin oikeaksi luuli.

Se, mikä on ihan UPEAA, on Friidan hyvä vauhti. Siitä olen aivan über-iloinen. Se asettaa tämän ikäisen  pulskan tantan suuriin vaikeuksiin ainakin tällaisilla vauhdikkailla radoilla, mutta sehän on sitten minun ongelmani se. Koiralla on kuitenkin kivaa.

FRIIDAN RADAT 

Videot kuvasi Kiviharjun Johanna. Kiitos paljon kuvausavusta.

Minna ja Figo tekivät yhden nollaradan ja sen perään vitos-radan, joka olisi helposti voinut olla nolla. Hyvä tytöt!

Seuraavan kerran kisataan tammikuun alussa oman seuran kisoissa.  Nyt opiskellaan putkijarrutusta, keppien tekoa niin, että ohjaaja irtoaa ja muuta tärkeää.

LKP

Vähän on takki tyhjä tästä viikosta, mutta nyt onneksi on taas päästy viikonlopun viettoon. Ah!

Ollaan harjoiteltu kaukokäskyjä tämä viikko ilman käsiapua sekä Saagan että Friidan kanssa. Friidan kanssa toimii ihan äärettömän hyvin. Hallilla tänään oli kovat kierrokset palloleikin jälkeen ja seisomaan nousussa oli hieman etenemistä, mutta seisomasta istumaan Friida menee hyvin.  Saagalla toimii myös käsimerkittömyys. Molemmat koirat ovat selvästi tarkempia, kun ei ole muita apuja. Seisomasta istuminen ei Saagalla vielä ole hyvä, mutta sitä liikerataa pitää vain hinkata miljoona kertaa.

Kun Saaga taas tokokokeessa lähti luoksetuloon  vasta toisella käskyllä, päätin kokeilla Mannerin vinkkiä. Vinkki oli toiselle koiralle kaukokäskyihin, mutta meinaan soveltaa sitä Saagalle luoksetuloon. Kyseessä on kahden targetin systeemi. Koiran takana kera palkan on toinen ja minun takanani toinen - ja sielläkin palkka. Aloitetaan siitä, että ihan pelkällä makuullakin on odotusarvoa ja koira vapautetaankin ilman yhtään kutsua takaan olevalle targetille. Näin nostetaan vireystilaa ja valmiutta liikkeelle lähtöön. Välillä kutsutaan läpijuoksuna luokse ja vapautetaan ohjaajan takana olevalle palkalle.  Välillä pysätytetään, ja koira saa palata lähtöpaikkatargetille. Eli se ei voi tietää, mitä tapahtuu  milloinkin, mutta palkka tulee joka tapauksessa, oli suunta mikä vain. Katsotaan, tepsiikö Saagan laiskotteluun.

Ollaan joka päivä käyty hallin metsikössä lenkillä, satoi tai paistoi. Tehdään yleensä pari kierrosta pienempää lenkkiä. Koirat tykkäävät tosi paljon ja koska maasto on epätasaista, saavat hyvää liikuntaa. Friida lutraa ojissa ja Saaga syö multaa.  Eilen olivat mukana lenkillä Marikan schapendoesit Ada, Ikwil ja Tova sekä Jaanan setterimuori Tessa.  Oli pilvinen pimeä päivä, joten kuvat eivät kovin häävejä ole, mutta näkyypä, miten hauskaa on niin Saagalla kuin Friidallakin.  

Kivien päälle kiipeily on todella pop portugeesi- ja schappe-rintamalla. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran aiemmalla yhteislenkillä kehua ja palkita namilla kiville kiipeämistä - ja sen jälkeen yhteislenkeillä tämän tästä joku/jotkut kiipeävät kivelle ja tuijottavat vihjaavasti.

                             Saagakin välillä kiipeää, mutta on enemmän maanläheinen tyyppi.

Marikan koirista vanhin on Ada, joka välillä suorastaan tekee vierelläni toko-seuraamista saadakseen nameja. Ja haukkuen komentaa, jos ei ole vähään aikaan herkkuja tippunut sen ahnaaseen kitaan.

                                                      Iksu ja Friida - kivellä jälleen

                           Loppupotretti:  Saaga, Friida, Ikwil, Ada, Tova, Tessa

                                           Ja sitten läks Friida. Tova aivan pian perässä.

Tokokokeessa ja koulutuksessa

Meidän Saaga meni sitten mahavaivoista huolimatta eilen toko-kokeeseen. Tuomarina oli oikein kiltti Harri Laisi ja liikeenohjaajana vaimonsa, joka pisti liikeet nopeasti eteenpäin. Joka on oikein hyvä juttu.

Saaga paastosi perjantai-illan, eikä ruokaa herunut lauantaiaamunakaan. Oliko hyötyä? NO EI!
Tyyppi oli vetelä koko kisan ajan - eli olo ei ollut paras mahdollinen.
Voittajaluokan paikallamakuun ( kymppi tuli) jälkeen yksilösuoritukset alkoivat tunnarilla. No, Saagahan löysi oikea kapulan. Meni ravilla, palasi ravilla - ja sai ysin. Ei kyllä pureskellut kapulaa, mistä eksrapojot minulta.  Sitten oli vuorossa liikeestä istuminen, jonka Saaga, oikea mestari istumisessa, nollasi jäämällä seisomaan. En tarkistanut, kun luotin, että osaa. Että silleen. Sitten tehtiin ruutu, jonne Saaga meni laiskalla laukalla, kävi heti makaamaan ja tuli sivulle asiallisesti. Tästä kymppi, Sitten taidettiin lähteä seuraamaan, ja siellähän Saaga sitten iloisesti jättätti. Kerran käskytin ylimääräistä, mutta surkea esitys - kahdeksasta pisteestä huolimatta. Sitten tehtiin hyppynouto, jossa vauhti ei päät huimannut. Tulokseksi kuitekin 9½. Tästä mentiin luoksetuloon. Saaga ei ollut kuulevinaankaan ekaa kutsua, mutta toisesta lähti ja aika kivasti pysähtyi. Vitonen kuitenkin tulokseksi.  Metallinouto oli oikein laiska. Tulos 7½. Lopuksi kaukokäskyt, jossa lopussa yksi ylimääräinen käsky - ja Saaga nousi ihan omaehtoisesti istumaan ennenkuin lähdin sitä kohti lopussa. Voi sikapossu! Yhteisvaikutelma 9 ja pisteitä 244. Jos olisi tyyppi tehnyt edes sen istumisen niinkuin osaa yleensä, olisi ykköstulos tullut, mutta nyt sitten kakkostuloksella lähdettiin kotimatkalle vahvasti päähän ottaen.

Tänään oltiin Friidan kanssa Nina Mannerin toko-koulutuksessa. Friidan kanssa toivoin vinkkejä kaukokäskyihin, kun tyyppi tuppaa etenemään niissä. Takapalkkaa jatketaan edelleen ja käsiohjaus jätetään pois. Koiran pitää kuunnella, mitä sanotaan, eikä haaveilla kädessä olevasta palkasta. Liikkeestä istumisessa ohjaaja menee eteenpäin jalalla ohjaten.

Seuraamisessa eripituisia pätkiä virettä yllä pitäen ja perusasentotreeniä, sillä Friida on oppinut siinä keulimaan. Hihnaseuraamista ja puuttumista sikailuun tiedossa. Nina Manner on ihana kouluttaja ja ohjaa todella kivasti.

Pohdintaa

Viikonloppuna olisi toko-kisat omassa hallissa. Olen Saagan sinne ilmoittanut. Mutta mutta. Se ei vielä ole kunnossa. Ei se mitenkään sairaan oloinen ole, mutta lääkekuurin jälkeen se välillä maiskuttelee sitä närästystä. Ja kun treenattiin, se tekee silleen semi-iloisesti, mutta ei vauhdikkaasti, jonka oletan merkitsevän, ettei olo ole paras mahdollinen.  Saaga aloitti viikonloppuna syömään Orjenin 6 fish-ruokaa, jota väittävät mahaystävälliseksi. Tiinan vinkistä on nyt otettu vaarin ja Saaga saa useamman pienen ruoka-annoksen päivässä. Ruokaan ja rytmiin tottuminenkin varmaan vie aikansa. Seurataan tilannetta. Olisi ihana, jos närästykset jäisivät uuden ruoan myötä
pois ja koira olisi ylen iloinen itsensä. Mutta mikäli näin ei käy, pitää viedä Saaga Kouvolaan Univetiin jatkotutkimuksiin. Meidän oman lääkärin varusteet eivät sellaisiin tutkimuksiin riitä.

Vielä on muutama päivä aikaa miettiä kisa-asiaa. Jos Friidan kaukokäskyt olisivat pidemmällä, veisin sen Saagan tilalla, mutta kun ne ovat vielä niin vaiheessa, ei ole mitään järkeä sitäkään tehdä.

Vaikka Saaga onkin kuvassa tuollaisen haikean näköinen, ei se mikään varsinainen potilas kyllä ole. Eilenkin innostui painelemaan metsässä schapendoes Tovan perässä. Mutta silti - tehoja puuttuu.

Neiti Riidanen sen sijaan on kyllä tuli ja leimaus nykyään. Agilityradalle lähtiessä se on aivan kiihkoissaan, käyttää hampaita hihaan ja menee sellaista kyytiä, että meikäläinen on kyllä suurissa vaikeuksissa ohjaamisessa. Ihanaa!  

On se jännä

Nimittäin se, että kun Friidan kanssa ottaa toko-luoksetuloa, niin silloin kun se pysähtyy seisomaan,. se ei tee sen jälkeen maahan menoa ja silloin kun se tekee maahan menon, se ei tee seisomista. OMG!
Harjoitus jatkuu edelleen.  Saagan luoksetulot olivat tänään löysiä. Maha ei vieläkään ole kunnossa, vaikka kyllä parempi. Kuuri loppuu parin päivän päästä. Pitäisiköhän Saagan nielu ja maha tähystää?

Suvun vanhin

Käytiin isänpäivää viettämässä Lappeenrannassa ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös toista sankaria, koirasuvun tämän hetken vanhinta, juuri 15 vuotta täyttänyttä Mariusta. Ja tietenkin samalla myös Friidan velipoika Franklinia, joka asuu samassa taloudessa. Sää oli suosiollinen. Lähelle koirien kotia oli rakennettu kentälle kaukalo, jonne koirat pääsivät riekkumaan. Siihen nähden, että Marius on jo iäkäs - ja palliton - kyllä se tyttöjen päälle ymmärtää.

                                       Älli ja Tälli eli Franklin ( seisoo) ja Friida (makaa)
                           Marius jahtaa tyttöjä. No sen kerran, kun on tyttöjä kerran jahdattavissa.

                                                     Saagaa vähän naurattaa.

Eritoten Saaga oli Mariuksen mielestä aika ihastuttava daami. Saaga ei ihan haltioissaan tästä huomiosta ollut, mutta ei kovin pahasti sanonut. Meni vain pois.

                                                 Haistelutuokio hännät kippuralla

                                                          Ja sitten taas juostaan.

                                                                  Ota kiinni jos saat.

                                           Franklinilla onkin toinen lelu.

                        Vetreä vanha herra huomasi, että nuorempi nainen on lähimaastossa.

                                              - Voi ei, kiljaisi Friida ja pomppasi ylös.

                                                          Mutta pallolelua ei jätetä.            

                                        - Joko taas jonkun nenä on minun pehvassani!!!

                                                              Velipoika saa kyytiä.

                                                           Elämä on välillä liian rankkaa.

                                                              Taas lepotauon paikka.

                                                            Franklinin loikka

                   Marius hiukan suunnittelee jotain Saagan takana - mutta Saaga lähti pois murahtaen.
                  - Naiset ovat aika tosikkoja, tuumailee Marius pettyneenä.

                                                        Namijako alkaa.

                                                  Synttärisankari on aikas tyytyväinen.

 

Kaukalon seinät puhtaaksi

                                                   Näkyiskö hyvän näköisiä pimuja?

Oli kiva taas nähdä ja hauskaa, että pappa-Marius sai mieluisan lahjan, kun tytöt tulivat sen kanssa leikkimään. Vanha herra oli kuorsannut pitkät unet kotona lähtömme jälkeen.

                                                          Saagakin oli kyllä aika poikki.

Sunnuntaina meillä Friidan kanssa oli omalla hallilla Nina Mannerin agilitykoulutus pitkästä aikaa.
Rata oli tämän näköinen:

Täytyy sanoa, että näytti pahemmalta kuin oli. Friida oli hirmu hyvässä treenivireessä. Ensimmäinen kinkkisempi paikka oli pussista kepeille käännös. Näet vaikka sain Friidan lähetettyä putkeen nro 12 ja otettua etumatkaa, niin en ollut vielä pussin kohdalla, kun koira sujahti täysiä ohi ja läpi pussin todella pitkälle. Valssilla ja äänen käytöllä sain sen lopulta kohtuullisen hyvin käännettyä kepeille. Toinen vaikea paikka oli pituuden jälkeinen putken pää. Friida kun lukitsee edessä olevan putken suun tavattoman helposti. Lopulta kun riittävän kaukaa lähetin Friidan hypylle 17 ja juoksin pituuden ja putken välistä kohti putken suuta, sain koiran käännettyä. Mutta monta kertaa piti yrittää. Mutta muuten ei paljoa tarvinnut hinkata, kun Friida toimi niin mainiosti.

Oikein ihana liitohauva <3