Aapo-Sakari yökylillä ja Friida trimmissä

Eilen pääsi snautseripartainen ja pitkävillahousuinen Friida Eijan luokse trimmaukseen. Oli jo aikakin, sanon minä. Sen verran hurja turpavärkki neidillä jo oli. Karvojen alta paljastuivat sorjat sääret ja sileä kuono, sillä kuono ajettiin aivan lyhyeksi. Paikalle tuli myös Odessa-neiti, joka viikon päästä menee suurempiin näyttelyihin ja tarvitsi siis parturointia sekin. Palkaksi tytöt pääsivät vielä kentälle leikkimään, joskaan ihan niin vauhdikkaita leikkeijä ei nähty kuin silloin, kun Ode oli meillä hoidossa.   Joukon jatkoksi tuli myös kyytiin cairnterrieri Aapo, 5 vuotta, joka tuli meille yöhoitoon ensimmäistä kertaa elämässään. Aapokin pääsi juoksentelemaan kentälle. Tytöistä se ei ollut yhtään kiinnostunut vaan enemmän homma sujui chattailyn merkeissä.

Aapo haistelu - ja maistelukierroksella

Sutjakka lyyli Friida

Toinen sutjakka neiti Odessa

Yhteinen pallo, yhteinen leikki

Kiskotaan kuin sidostesukkamainoksessa konsanaan.

Pallo vaihtaa omistajaa.

Ja Aapo jatkaa haisteluaan.

Sitten alkoi sormia paleltaa ihan armottomasti. Odessa ja emäntänsä lähtivät pois ja Aapo kera Friidan laitettiin autoon. Kiltisti Aapo tuli joka kerta, kun kutsuttiin.  Kuvien laatu näin loppusyksystä ei ole kovin kaksinen, kun valon määrä vain vähenee ja vähenee. Vielä jollain lailla onnistui kuitenkin.

Aapo sopeutui sakkiin saman tien. Se ei haikaillut kotiin tai läähkännyt tai vouhottanut. Se oli kuin olisi ollut aina meillä. Se ei ahdistellut tyttökoiria lainkaan vaan otti hyvin rauhallisesti. Aivan huippu tyyppi. Lenkillä se painoi kärkietenijänä porkkanahäntä pystyssä ja merkkaili nämä Hovilan kulmat todella tarkkaan. Olin unohtanut, millaista meno poikakoiran kanssa voikaan olla. Aapo-Sakari pisti sangen monta viestiä meidän seudun koirille luettavaksi. Kerrostalon käytäväraput menivät alas päin tosi hyvin, mutta ylös päin mennessä ne tuntuivat Aaposta liukkailta. Se kuopi hetken portaiden juurella ja lähti miljoonaa menemään rappusia ylös. Lopputuloksena se lojui keskivaiheilla mihinkään rappuseen oikein osumatta. Lopulta otin tyypin kainaloon ja kannoin sen ylös. Onneksi rappusia ei ollut paljon.

Moi, olen Aapo ja mun korvat menee tälleen länään, kun olen iloinen.

Tää on mun frendi Friida, tyttöystäväksi vähän turhan iso.

Kun varaemo katseli telkkaria, hyppäsin rahille, että minua rapsutettaisiin. Kuka voi vastustaa tätä naamaa?

Mutta osasin minä lattialtakin hymyillä.

Illalla uni maittoi - niin lattialla kuin varaemon sängyssä.

Sohvalla vain käväisin. Se kun on Saagan nukkumapaikka.

Yö meni muuten hyvin, mutta käytävä-äänet saivat Aapon haukahtelemaan silloin tällöin - vaikkeivät minun korvani kyllä mitään kuulleet.  Vieraassa paikassa pitää olla skarppina.  Aamulla sitten mentiin käymään taas kentällä koko komppanian kanssa.

Puolen päivän jälkeen lähdettiin Aapo, Friida, Saaga ja minä hallille. Aapo haettiin sieltä kotiinsa ja me muut jäimme harjoitusoppilaiksi toko-koulutusohjaajakurssille. Ihan hyviä vinkkejä saimme kotiin vietäväksi. Pitäisi vain saada se tehokkaampi toko-vire taas itselle päälle. 

Ensilumi

Aamulla oli reippaasti pakkasta. Assi kävi ilmoittamassa seitsemän maissa, että ulos pitäisi päästä. Tehtiin porukalla pieni pissityslenkki - ja sitten takaisin peiton alle. Lomalla saa näin tehdä.  Kiireetön aamu on luksusta.  No, lähdimme sitten ennen puolta päivää vähän kentälle juoksemaan. Minulla oli kamera mukana, sillä halusin ottaa kuvia huuruisista kasveista.

Heinätkin olivat aivan huurteiset.

Mutta ei pikkupakkanen juoksentelua haitannut.

Lähdettiin sitten kentältä kirjastoon lainaamaan vähän lomalukemista. Hiukan oli lunta ilmassa. Kun lähdettiin kirjastosta hallille vielä treenailemaan agia ja tokoa, satoikin jo ihan reilusti. Hallin pihalla lunta jo tuprutti.

Muutama sinnikäs kukkija sai lumikuorrutusta.

Tämä lumi varmaan vielä sulaa pois, mutta saahan nähdä milloin tulee pysyvä lumi. Viime talvenahan taisi tammikuussa vasta tulla pysyvät lumet maahan.

Assin uusi look ja syyslomaposeeraus

Ensimmäiset liukkaat kelit olivat täällä meidän nurkilla tänä aamuna. Onneksi ei tarvinnut lähteä aikaisin töihin ajelemaan, sillä autoon vaihdettiin vasta tänään iltapäivällä talvirenkaat. Kreivin aikaan, sanoisin. No, nyt tietysti alkaa hirmuinen lämpöjakso, mutta kyllä ne talvikelit kuitenkin tulollaan ovat ja nastoilla on kiva ajella niitä odotellessa.

Piti vaihtaa blogin alkukuvaksi vähän syksyisempi kuva, ennenkuin syksy talveksi vaihtuu. Siispä syysloma-aamuna kamera mukaan ja kentälle, jossa aurinko paistoi ihanasti.  Meidän tyttökoirat ovat tottuneita poseeraajia, joten helppo oli ne riviin pistää ja antaa kameran räpisiä.  Saaga katseli joka kuvassa kuvaajaa kuononvarttaan pitkin niin koppavan näköisenä, että.

Ja sitten VAPAA!

Eija trimmasi eilen Assille ihana lyhytturkkilookin. Ei aivan nahkaksi asti vaan elegantin leikkauksen. Jo on Assi taas niin nätti. Tuhat kiitosta jälleen kerran Eijalle! 

- Ai mää vai?

On se niin harmaa lady.

Ihania hajuja oli kentän laidalla pakkasen jäljiltä.  Aamulenkillä Assille laitetaankin jo loimi päälle.

Pasanen juoksuttaa tyttöjä ja Iksu piksuja

Tänään pääsi Paso töistä lähtiessä Toyotan kyytiin, sillä tytöt saivat herraseuraa kenttäralliin. Paso tiesi heti pihalta lähtiessä suunnata minun autolleni. Tuttu reitti.

Pilvinen päivä, mutta ei satanut. Valokuvista tulee jo aika epämääräisiä näin harmaalla kelillä ja tarkkuus on kyseenalainen väillä, mutta vielä muutamia mukavia otoksia saatiin koirien lennosta. Paso on suvereeni pallon metsästäjä. Friidaa ottaa ihan älyttömästi päähän, kun se ei ehdi pallolle ensimmäisenä. Aika pitkään se jaksoi Pasoa jahdata. Heitin palloa välillä myös niin, että Friida ehti sen saada. Pikkuneiti ei vain ymmärtänyt juosta koko ajan pakoon, vaan sitä alkoi ahdistaa Pason seuraaminen. Silloin se päästi ihan hirveät räpätykset, pallo tippui - ja taas nappasi Pasanen pallon. Sellaista se koiramaailmassa välillä on - epäoikeudenmukaista. 

Tästä taas ralli lähtee. Kuvaajalla on - kameran lisäksi - kädessään PALLO:

Kauhee taistelu, kumpi saa kumpi saa kumpi saa. Aika tasaväkistä tässä vaiheessa.

Paso voitti kisan 1-3.

Friida ei anna kuitenkaan periksi. 

Harhautuskäännös

Palloralli jatkuu

Saagakin innostuu hetkeksi jahtiin. 

- No mitä ihmettä?

Molemmat tädit Pasojahdissa.

Friida odottaa vain tilaisuutta.

Se ei todellakaan ole luovuttanut. 

Lopulta pallo on Friidalla ja vetovuoro vaihtuu.

Paso heiluu ärsyttävän lähellä.

Friidaa suorastaan ahdistaa tämä ahdistelija.

Tää on hei mun pallo.

Kohta pallo lentää taas - ja Speedy kiitää kivituhka roiskuen pallon perään.

Pallo kuljettaa Pasoa, minne haluaa. 

Pallopojan hymy

Tässä pallonne, teidän majesteettinne!

Tämä parivaljakko oli juoksentelun jälkeen aika rentoa sakkia. 

Piipahdettiin vielä hallilla, kun oltiin palautettu Paso kotiinsa. Saaga sai vähän tehdä matalilla rimoilla agilitya. Hallin pihalla olivat myös Ikwil ja tyttäret Tova ja Täplä. Kaikki muut piksut ovat löytäneet jo kodin, mutta Täplä-tyttö vielä etsii omaa kotiväkeä.  

Tässä on pieni lentävä Täplä, ikää neljä kuukautta.

Autostani tippui koirien vesikuppi. Tova oli kärppänä paikalla ja varasti kupin.

Hyvin sujui juoksu, vaikka kuppi peitti näkyvyyttä.

Sitten kuvia Ikwilistä ja tyttäristä juoksentelemassa.

Kieli poskella.

Huomaako, että kuvassa on äiti ja tytär?

Pystykorvaisia schapeja

Ihanat pikkutytöt Täplä ja Tova