26.4.2018

Hyvästi Friida


Tänään oli SE päivä. 
Viime sunnuntaina Friidan syömistä seurattuani päätin, että on syytä varata aika Friidan nukuttamiselle. Sen verran sitä inhotti syödä aamuruokaa. Iltaruoka meni alas paljon paremmin ja herkut myös. Lisäksi olin lukenut Suomi24-sivustoa kohtaa Maksasyöpä ja päivitellyt, miten pitkälle ihmiset antavat koiran huonota eivätkä päästä pois. Niin ei saanut Friidalle tapahtua. Ei ikinä. Menin työpäivän jälkeen suoraan Oiwalliseen eläinklinikkaan ja kyynelehtien varasin ajan torstaille. Siitä alkoikin piinaviikko, johon sisältyi minun osaltani paljon itkua ja murhetta. Friida eli ihan normaalia  koiran elämää ja söikin ihan kivasti. Mutta koska tiesin, että on vain ajan kysymys, milloin koira ensin närkkii ruokaa, sitten alkaa oksentaa, sitten alkaa kouristella jne. niin päätös oli vakaa. 

Viimeisenä iltana neiti Friida saapui sänkyyn lammasta kantaen. Hän oli ylen ylpeä itsestään.

Aamulenkillä löytyi kaikenlaisia mielenkiintoisia hajuja.

Ruokakuppikin tyhjeni, kun siellä oli I/D-purkkiruokaa ja makkaraa. Iltaruokakuppi oli jäänyt koskemattomaksi.

Äiti ja tytär jäivät vierekkäin makaamaan, kun lähdin neljän tunnin opettajien sijaisuutta hoitamaan.

Kun tulin töistä kotiin, minua seurasi kaveri ihan vessaan asti.

Sitten lähdettiin kävelylle, ja sitten asetuttiin odottamaan, että kello lähestyisi kahta.


Puoli kahden maissa lähdettiin Friidan kanssa viimeiselle matkalle. Käytiin ottamassa muutama kuva Jokipuistossa. Kiva. Satoi vettä JA rakeita.


No, ei tullut paljon Jokipuistossa kuvattua. Koska aikaa oli rutkasti, käytiin myös Kumparepuistossa.
Nämä olivat ihan viimeiset kuvat elävästä Friidasta.


Sitten lähdettiin kohti Oiwallista eläinklinikkaa. Friida meni häntä heiluen sisään. Matkalla se jo lauleli, miten kivaan paikkaan ollaan varmaan menossa.  Se tervehti iloissaan Marika-lääkärin. Päästiin heti hiljaiseen rauhalliseen huoneeseen. Levitin ostamani fleecepeiton lattialle ja Friida kävi siihen makaamaan. Marika tuli laittamaan ensimmäisen nukutusaineen. Friidan elimistö oli jo niin väsynyt, että se kuukahti uneen todella nopeasti. Silittelin sitä ja kerroin, miten se on ollut maailma paras Friida, ihana koira, hyvä koira, rakas koira...ja kyynelehdin kertoessani. Meillä oli hyvä rauhallinen hetki ihan keskenämme siellä tyhjässä huoneessa. Kukaan ei meitä häirinnyt. Sitten saapui Marika-lääkäri. Hän laittoi Friidalle lisää unilääkettä - ja aina vain lisää unilääkettä. Juttelimme siinä rauhassa niitä näitä ja jossain vaiheessa, huomaamatta, Friidan hengitys loppui. Se lähti lempeästi, kivuitta, rauhassa....Hyvä kuolema. Sain lääkäriltä varmistuksen, miten oikein olin tehnyt ja miten kamalilta jutuilta olin Friidan säästänyt. Nyytti lattialla peittojen sisällä oli surullinen näky silti.



Kannoimme Friidan yhdessä autoon. Marika oli puolestani soittanut paikalliseen eläinkrematorioon, jonne vein Friidan peittonsa sisällä. Sinne se jäi lavetille. Kuulemma ensi viikon alussa Friidan tuhkan voi noutaa. Niin päättyi liian aikaisin Friida-rakkaan elämä. Paska maksasyöpä!

Kun tulin kotiin, Greetta haisteli minut, mutta Saaga se vasta haistelikin. Se haisteli takin ja kengät ja sukat ja housun lahkeet. Ja uudestaan alusta. Sitten se pysähtyi ja tuijotti minua. Katseesta luin: - Mitä sinä olet mennyt tekemään??? Minun tyttäreni!!! Se tiesi täsmälleen, mitä oli tapahtunut. Tiesi se varmaan, ja Greetta myös, että Friida oli sairas. Mutta se tiesi senkin, että Friida oli kuollut.

Hetken huokaistuani lähdimme metsälenkille. Sen jälkeen ei enää haisteltu.
Nyt heitä on sitten kaksi.



22.4.2018

Agilitykisat pitkästä aikaa

Eilen iltapäivän talkoilin oman seuran kisassa kuusi tuntia iltaseitsemään asti. Siispä kun aamulla piti herätä jo puoli 8, oli sangen ryytynyt olo.
Greetan siis olin ilmoittanut kolmeen ykkösluokan kisaan. Isot jäivät kotiin huilaamaan.
Pitää olla onnellinen siitä, että Greetan mielentila koko reissun ajan oli oikein hyvä. Vähän se lenkillä pöhisi joillekin ohittaville koirille, mutta vain muutamalle. Muuten mentiin kontaktissa ja nameja jaellen. Hallissa se oli rauhallinen, ei häiriintynyt suuremmin haukkumisista, ei kerännyt hirveitä kierroksia radalla olevista koirista. Mielentila jatkui myös radalla, jossa se suurimmaksi osaksi kuunteli ohjeita. Kahdelta radalta tuli kolme kieltoa, josta siis hylky ja yhdeltä radalta kontakti ja kielto - ja oltiin toisia. Virheet johtuivat pääasiassa ohjaajan hitaudesta ja epätarkkuudesta. Mutta hyvä mieli jäi ratojen jälkeen. Hilpi Yli-Jaskari oli tehnyt oikein mainiot ykkösluokan radat, joissa ei ollut mitään kamalia kiemuroita vaan hyvää perusrataa. Sellaiset ovat reiluja ykkösille. Vaikka tuli paljon hylkyjäkin, ei ollut vika radoissa vaan kokemattomuudessa.

Tässä Greetan radat:


                                          Minä muikeana ja Greetta muuten vain poseeraa.

Friidan vointi on edelleen varsin ok. Vähän siltä jää ruokaa kuppiin välillä, mutta suurimman osan se syö. Sen silmät, ikenet ja korvanlehdet ovat kellertävät. Päivä kerrallaan sen kanssa. 💓

15.4.2018

Toko-koe

Eilen lauantaina käytiin oman seuran toko-kokeessa Greetan kanssa. Alun perin oli tarkoitus, että mennään yhdellä ykkösellä seuraavaksi suoraan avo-luokkaan, mutta koska avo-liikkeet eivät ole valmiita ja meillä on ollut pitkä kisatauko, päätin, että haetaan kisakokemusta lisää alokasluokasta.
Tuomarina oli Harri Laisi.
Ensin talkoilin kahteen asti iltapäivällä. Sitten hain kaikki koirat ja vähän lenkitin niitä. Sitten siedätin Greettaa hallissa oloon. Ei olla pitkään aikaan tehty omassa hallissa agilitya, vain tokoa, ettei niin helposti menisi agilitykierroksille. Eikä mennytkään. Hieman rennompi oli mielestäni taas kuin edellisellä kerralla. Toki se on edelleen herkkä liikkurille ja tuomarille ja muiden käskyille, mutta seuraamisessa kuulemma meni jo häntä terhakasti pystyssä ja hypyssä haukahti, kun oli niin innoissaan. Kaukokäskyissä pälyili kovasti takana olevaa liikkuria, eikä tehnyt kakeja kovin hyvin.
Mutta ykköstulos saatiin, 168 pistettä.  Ja oltiin toisia.


Friida oli edellisenä iltana ja aamulla nirsoillut kovasti ruoan kanssa. Illallakin se söi vain tosi vähän.
Minä aloin jos surullisena miettiä, että jos koira ei syö, on loppu tullut. Kunnes keksin, että olin jostain näyttelystä ostanut Royal Caninin Gastro Intestinal- purkkiruokaa - ja se sitten maistui Friidasta tosi hyvältä. Laitoin sitä aamulla nappuloiden joukkoon ja ne menivät mössön kanssa alas ihan hyvin. Friida sai jatkoaikaa, mutta pelkään, ettei tässä kovin kauan mene, kun taas alkaa joku oire. Mutta tämä päivä oli hyvä. Ollaan siitä onnellisia.



 "Ihminen tarvitsee eläessään kaksi sydäntä:
Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä,
ja toisen, joka on terästä."
- Kahlil Gibran

Tämä runo puhuttelee minua tällä hetkellä kovasti. Tällä hetkellä käytän henkeni edestä hellyyssydäntä osoittaakseni Friidalle, kuinka rakas se on minulle ja seuraamalla sen olotilaa varmistaakseni, että sen vielä on hyvä olla.  Samalla valmistan terässydäntä auttamaan minua tekemään Friidalle viimeisen tärkeimmän palveluksen - ja kestämään sen. Mutta ei vielä, ei vielä. Eihän.

13.4.2018

Päivä kerrallaan

Kun ensishokista olen toipunut, niin eipä tässä muu auta kuin elellä eteenpäin.
Friida vähän tänä aamuna mietti, söisikö aamupalaa - minun sydämen teki voltin - ja sitten söi. Iltaruoka meni oikein reippaasti. Päivällä käytiin vähän Katariinan puistossa kävelemässä ja sen jälkeen Jylpyllä pallorallissa. Friidakin paineli pallonsa perässä ihan innoissaan, mutta paljon en uskalla sitä juoksuttaa tuossa terveydentilassa. Pääasia, että nautti hetken hauskuudesta. Eilen käytiin hallilla vähän agsaamassa ja sekös oli Friidasta myös aivan huippujuttu.

Koira ei mistään  murhetta kanna, mutta minä tässä löysässä hirressä hiljalleen kiikun, kun tarkkailen koiraani. Tänään oli kova paikka, kun kävin ostamassa Friidalle fleecepeiton, johon se kääritään, kun on eutanasian aika. Pienet itkut tirahti autossa, ei voinut mitään. Mutta onpa nyt ostettu sekin valmiiksi.

Huomenna on oman seuran toko-koe. Olen siellä ensin töissä ja Greetta kisaa alokasluokassa. Viime aikoina ei treenattu olla, joten voi käydä kuinka vain. Mutta onpahan jotain muuta ajattelemista välillä.

12.4.2018

Paha päivä

Eilinen päivä oli paha päivä. Pahin. 😢
Käytiin Friidan kanssa Eläinklinikka Avecissa laajassa ultraäänikuvauksessa. Syynä edelleen kohonneet maksa-arvot. Anjalan lääkäri oli aika vakava kehoittaessaan hakeutumaan hyvän ultraajan luo. Avecissa onkin sisätauteihin erikoistunut lääkäri ja hyvä ultra. Tulos oli karu.

" Ultraäänitutkimuksessa todetut muutokset viittaavat ensisijaisesti kasvainsairauteen ( massamainen muutos ja huomattavasti muuttunut alueellinen imusolmuke). " Mitään ei ole tehtävissä tämän asian korjaamiseksi, joten Friidan päivät ovat luetut. Mitään ohutneulanäytteitä tai koepaloja en halunnut otettavaksi ja lääkäri sanoi, ettei hänkään omalle koiralleen niitä tekisi. Tulos oli niin selvä.

Lääkärin mukaan maksasairauksien syytä ei tiedetä. Ne ovat koirilla yleisiä. Vaikeaksi asian tekee se, etteivät ne oireile millään lailla. Kun alkavat oireilla, ei voida tehdä mitään. Friidan oireet olivat aamuruoan syömättömyys vaihtelevasti ja yksi oksennus. Sitten jo mentiin lääkäriin - ja maksa-arvot olivat korkealla. Tälläkin hetkellä koira on ihan normaali, ei kipuile ja on iloinen. Ehkä vähän väsyneempi, mutta ei mitään muuta.

Kysyin, onko Friidalla kipuja ( ei ainakaan näytä). Lääkärin mielestä ei, mutta pahoinvointia sille voi alkaa tulla. Sen yhden oksennuksen jälkeen ei ole oksentanut kertaakaan ja maksaruoka on herkullista. Siltä seisomalta päätin, että kun Friida ensimmäisen kerran oksentaa, on sen aika päästä pois.

Niin sydäntä särkee. Minun rakas harrastuskaveri ja maailman suloisin ja kiltein Friida. Niin väärin.

17.3.2018

Toiveikkuutta

Friidan sappikoetulokset kertoivat maksan vajaatoiminnasta. Mitään lääkettä ei saatu, vaan Friida rupeaa syömään maksavaivaisten nappulaa ja Saagankin syömää Epato- lisäravinnetta, joka tukee maksan toimintaa. Marianne- eläintehoitaja, tuttu toko-treenikaveri, toi minulle ekan ruokapussin ja Zooplussaan pistin tilauksen Royal Caninin maksa-ruoasta. Marianne sanoi, että lääkäri oli sanonut, ettei harrastuksia tarvitse lopettaa, jos koira vain jaksaa tehdä. Eihän Friidalla ole lääkitystä - ainakaan vielä. Friida on oikein virkeä ja pirteä, joten nyt alkoi toivo elää, että josko näillä eväillä maksa rauhoittuisi ja kuntoutuisi. Josko tämä olisi vain joku tilapäinen juttu. Saaganhan maksa-arvot olivat koholla ( tosin matalammat kuin Friidan) ja Epatolla tilanne rauhoittui. Mutta sillähän on Addison, joka vaikuttaa muuallekin elimistöön, ja Friidan verikoetuloslappu oli kyllä maksajuttuihin vahvasti viittaava eikä Addisoniin. Koira ei kuitenkaan ole ollut mitenkään huonokuntoinen, juonut hirveästi tai mitään dramaattisia oireita osoittanut, joten päätän olla yltiöoptimisti ja uskoa parempaan. Sitten jos Friidasta löytyy se Addison, niin se muuttaa harrastusrintamalla kaiken.
Vaan katsotaan. Ensi viikon tiistaina tehdään se rasitustesti ja keskiviikkona tiedetään jo varsin paljon.  Friidan vointia tullaan seuraamaan verikokein. Senkin varmaan kuulen tiistaina, milloin seuraavan kerran mennään.
Toivottavasti Greetta edes pysyy kaikin puolin terveenä tyttelinä.